tiistai 31. maaliskuuta 2020

Tyttöystävä muttet vaimo

Törmäsin joku aika sitten Instagramin puolella seuraavanlaiseen meemikuvaan. Reagoin itse siihen todella voimakkaasti ja pidänkin meemin sanomaa, ajatusta todella vahingollisena kenelle tahansa.

Toisin sanoen meemi antaa sellaisen kuvan kuin sinussa ja parisuhteessasi olisi jotain vikaa, jos et ole vielä 3-5 vuoden aikana saanut sitä rinkulaa jostain syystä sormeesi. Et ole tarpeeksi hyvä miehellesi ja ei hän taida edes rakastaa sinua kerta ei ole kosintaakaan toteuttanut.

Olen rehellisesti sanottuna kipuillut tämän asian kanssa. Ensimmäisessä suhteessani toinen oli halukas menemään naimisiin ja silloinkin kun aloitin nykyisen suhteeni, minulle oli hyvin tärkeää että mies haluaisi mennä naimisiin. Olin asettanut itselleni takarajaksi 6 vuotta. Jos siihen mennessä ei olisi tullut kosintaa, minä lähtisin suhteesta.

Alkuun mieheni sanoikin, että haluaa naimisiin sitten joskus. Näin ollen keskustelu aiheesta jäi siihen, koska tunnuimme ajattelevan varsin samalla tavalla.

Muistan, kun oma pikkusiskoni kihlautui ja samaan aikaan sain kuulla mieheltäni, että hänen veljensä kumppani on raskaana ja heille tulee lapsi. Oma maailmani järkkyi ja tuntui kuin muiden suhde olisi enemmän kuin omani, koska niissä oli jotain sitovuutta (kihlaus, lapsi).

Aloin keskustella siiitä, että menevätköhän hänen veljensä ja naisensa naimisiin. Vähitellen keskustelu siirtyi siihen, että kysyin mieheltäni haluaako hän koskaan mennä naimisiin. Sillä hetkellä mieheltäni tuli hyvin vahvasti sellainen vastaus, ettei hän usko. Miksi edes pitäisi mennä naimisiin? Tunsin itseni todella pettyneeksi, loukkaantuneeksi tuosta mielipiteenvaihdosta.

Elin jotenkin itse Frendien jaksoista sitä kohtausta, jossa Phoebe kysyy Mikeltä naimisiinmenosta. Mike on jo kerran eronnut, mutta Phoebe ei ole ollut koskaan naimisissa. Mike sanookin, ettei usko koskaan menevänsä enää naimisiin. Phoebe yrittää jonkun aikaa elää asian kanssa, kunnes tajuaa ettei voi luopua itselleen niin tärkeästä ajatuksesta.

Minä itkin ja kipuilin. Lähdenkö vai jäänkö? Voinko luopua jostain itselleni niin tärkeästä? Tuolloin kaikki tuntui todella lopulliselta. Ei koskaan oli iso sana.

Oikeastaan mieheni ei koskaan ei todella tarkoittanut sitä. Hän ei todellisuudessa sulkenut sitä niin jyrkästi, vaan ajatteli sen olevan yksi suunta muiden joukossa.

Ennen näitä keskusteluja menin todella todella syvälle itseeni. Aloin oikeasti miettiä, miksi se on minulle niin suuri asia, jos emme mene koskaan naimisiin. Olen vuosia pitänyt kihlausta, kosintaa sellaisena korkeimpana rakkaudentekona, jonka olen halunnut kokea. Olen halunnut, että joku ihminen oikeasti rakastaisi ja tahtoisi rakastaa minua. Myös tuohon kosintaan on aina itselläni liittynyt sellaista ajatusta, että sen enempää kukaan mies ei voisi koskaan ns. näyttää rakastavansa.
Näin ollen, koska mieheni sanoi ei - aloin tuntea, ettei hän rakasta minua tai etten minä ole hänelle se "oikea." Se olikin se paljon suurempi haava alla, josta oli kysymys.

Tämä opetti itselleni sen, miten paljon haitallisia ja voimakkaita odotuksia liitämmekään rakkauteen ja naimisiinmenoon. Tiedän, että en ole yksin tämän asian kanssa. Netistä löytyy parhaillaankin sellaisia keskusteluja, joissa naiset ihmettelevät miksei oma mies kosi. Faktahan on se, että siellä on sellaisia kommentteja, joissa sanotaan että miehesi ei rakasta sinua ja että miehesi selkeästi etsii ja odottaa jotain parempaa. Tällaisia kommentteja minäkin luin ja niiden myötä ne ajatukset vahvistuivat. Sen seurauksena en uskonutkaan miestäni, kun kysyin häneltä että etsiikö hän jotain parempaa ja mieheni vastasi ettei. Eli suosittelen oikeasti ottamaan todesta sen, mitä kumppanisi oikeasti sanoo.

Meemikuva luokin idioottimaista painetta siitä, miten parisuhteissa pitäisi edetä. Niihin muotteihin ja malleihin ei ole mikään pakko ahtautua. Jokainen luo ja kehittää suhdettaan valitsemaansa suuntaan. Kaikille se kihlauskaan ei ole sitä, mitä elämältä haluaa. On siis turhaa antaa kenenkään arvottaa miehesi rakkautta ja suhteenne tilaa ja tulevaisuutta. Sinä olet kaikista rakkain ja rakastetuin ihminen kumppanillesi sormuksella tai ilman.

Avioliitto on edelleen minulle tärkeä asia sillä erotuksella, että sen ei tarvitse millään muotoa olla osa elämääni. Olen älyttömän kiitollinen tuosta kriisistä, koska sen myötä opin rakastamaan itseäni. Minä kelpaan, riitän miehelleni. Tällöin minun ei tarvitse epäillä mieheni rakkautta missään vaiheessa.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Esittely

Olen 24-vuotias nainen Keski-Suomen ja Savon sydämestä. Minua ovat kiinnostaneet ihmissuhteet, etenkin parisuhteet niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Ovatpa omat vanhempanikin olleet yhdessä  liki 40 vuotta.

Olen jo vuosia käyttänyt aikaa erilaisten parisuhdeohjelmien, keskustelujen, podacastien, kirjallisuuden ja muiden parissa. Näin ollen olen halunnut kirjoittaa itse aiheesta, mutta olen kokenut kuin minulla ei olisi mitään sanottavaa siihen. Silti en vain ole saanut ajatusta pois mielestäni, joten siitä syystä Ehdoitta -blogi on nyt perustettu.

Blogi tulee ensisijaisesti käsittelemään parisuhdetta niin oman elämäni kautta kuin yleisellä tasolla, seksiä, rakkautta, seurustelua ja ihan televisiossakin pyöriviä parisuhdeohjelmia ja muita kiinnostavia uutisia/artikkeleita.

Blogin nimi tulee siitä, miten yleisesti puhutaan toisen ihmisen rakastamisesta ehdoitta, ilman että välissä on mitään. Ja mikäs onkaan sen ihanempaa?

Olen ollut elämäni aikana kahdessa parisuhteessa. Ensimmäisen suhteeni aloitin 18-vuotiaana, sitä kesti kaksi vuotta. 20-vuotiaana aloitin toisen parisuhteen, jossa olen ollut nyt tähän päivään asti.

Siinä lyhyesti asioita tältä erää.

Toivotan sinut tervetulleeksi lukemaan ja keskustelemaan blogini aihealueista.